"Yksi sivallus ja kolme päätä hangella*"

, eli Janniinan kirjapäiväkirja ja miten siitä tuli totta. *lainaus kirjasta Pimeyden ihmeet 1: Rumo ylämaailmassa

Vuosi 2006

Tammikuu:

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo. 4-/5

- Luin sen koska haluan mennä katsomaan tästä tehdyn leffan. Siinä on Keira Knightley. :DDD Uuden vuoden lupaus: lue kirjat ennen leffoja. Paitsi jos ei ehdi/kerkiä tms. Pääperiaatteena kuitenkin tuo.

Itse kirjasta: se oli aika hyvä. Teksti oli aika vanhahtavaa, mutta se olikin hyvä. Kirja oli "hilpeä" ja aika hauska, ja se piti otteessaan koko ajan. En meinannut saada nukuttua. Äskenkin olin nukkumassa ja näin unta Janesta ja herra Bingleystä. Se oli aika hupaisaa. :DDD Herra ja rouva Bennet olivat hyviä tyyppejä ;D ja herra Collins. (kirjassa herrateltiin ja rouvateltiin ja neiditeltiin [vai onko se neititeltiin?] koko ajan) Todella hyviä muitakin hahmoja. Kirja sijoittui 1700-1800 -luvulle tms., ja tykkään paljon siitä ajasta. Kun katsoin telkkaria lukemisen jälkeen, olo oli hyvin epätodellinen.

Yksi asia mikä häiritsi oli ne viivat: -shire, -kadulla jne., ja sitten kirjeiden lopussa luki että (esim.) Teidän jne. Jane. En ymmärrä. Kirjassa oli kirjoitus/painovirheitä runsaasti.

//6.1: Vaihdoin pisteet 3+/5:stä 4-/5:n, koska äiti ei tykännyt kirjasta ja se oli helpotus (se luki omien sanojensa mukaan kolme ekaa sivua ja tiesi jo lopputuloksen "että Elizabeth menee naimisiin herra Darcyn kanssa", vaikka Darcya ei ole mainittu kolmella ekalla sivulla). Arvostan, ja huomasin pitäväni enemmän luettuani ala-arvoisen (seuraava kohta ^^) kirjan.

6.1 Tuija Lehtinen: Siskokullat 2-/5

- Ei kovin hyvä, and thats a periaatekysymys. Lehtisen peruskamaa, vaikka Lehtinen on peruskamaa. Tai no ehkä se on hieman keskiarvon yläpuolella (kirja siis, kirjailijan tuotoksista. Aye, hankalammin?). Aika mitäänsanomaton kirja, perus nuortenkirja. Ja vielä suomalainen. Joitakin oivaltavia kohtia ja erikoisia juonenkäänteitä, mutta ne eivät sävähdyttäneet kokonaisuutta. Lehtisellä on joissakin kirjoissa tapana tunkea mukaan näitä.. hauskoja "omia juttujaan", tässä mm. hahmojen mietteet siitä, ovatko he todellisia vai peräisin jonkun todella sairasmielikuvituksellisen kirjailijan kynästä.

Tunnen olevani kasvanut pois tämäntyyppisistä kirjoista.

(kyse ei ole siitä, kuka olen, vaan siitä, kuka haluaisin olla.. kuten aina ja ikuisesti, myöntäkää pois. Eri asia taas on olemmeko oikeasti ne, joita haluamme olla, vaikkakin vain pienesti sisimmässämme. Esimerkki: haluan olla merirosvo. Osa minusta ON merirosvoa, eikö sen jo huomaa käytöksestä? Toisto: kuka haluaisin olla, ja paino sanalla haluaisin. Sarjassamme kukaan ei ymmärrä pointtia, joten tämä on ihan minimizoitu. Ja muista: Tärkeintä on tietää itse, että on hyvä!)

Ja ettei kaikki mene ihan sekaisin filosofisista päättelyistäni, lopetan tähän. Ja se meni vähän off-topiciksi

(rakkaat, kertokaa vanhalle miten se kirjoitetaan..!).

7.1 Meg Rosoff: Poikkeustila 4½/5

- Tämä on niitä kirjoja, joita tietää rakastavansa luettuaan ensimmäisen sivun. En kuitenkaan uskaltanut luottaa alkunäkökulmaani, etten pettyisi, vaan jatkoin ahmimista. Loistavia hahmoja, koskettava juoni ja niin erilainen kirja. Ai että kun osiasi kirjoittaa noin hyvin. Maailmansota 2000-luvulla jos niin käy, luulen sen tapahtuvan noin. Mukana fantasiamaista juttua, kuten Daisyn serkkujen ajatuksenlukukyvyt ym.

Edmondin ulkonäöstä kertova alkujuttu: "hänen hiuksensa näyttävät siltä kuin hän olisi leikannut ne itse kirveellä yön hiljaisuudessa" oli ihastuttava kuvaus.

Kipeä kertomus. Tunnustan, että itkin parissa kohdassa, tai sitten ne oli vaan vettä, jota alkaa muuten vaan valumaan joskus mun silmistä (ja se on ärsyttävää, kun jos on ripsaria, niin se valuu toiseen silmään, kun makaa kyljellään, ja silmää alkaa kirveltämään), esim. tuulella. Tai ihan muuten vaan. Nyt en kyllä saa itsestäni tämän järkevämpää kommenttia irti. Menen tekemään Pirates testejä.

Myöhemmin: Ai niin, kirja on myös yllättävä, sillä olin varma, että Edmond kuolee, olin lähes varma alusta asti. Siitä annettiin sellainen kuva (tjsp). Ensimmäisessä osassa oli sanomiset ilman ""- merkkejä ja toisessa osassa ne oli, huomasin vasta kun Isaac jutteli. Ekan ja tokan osan väli oli Hieno. Ennen sotaa sodan jälkeen, tai niin mä sen ajattelin. Se puhelu oli mysteeri pitkään. Loppu oli aluksi vähän avonainen, mutta sitten kaikki langanpäät saatiin yhteen. Mielestäni kuvaavampi nimi on kirjan alkuperäinen How I live now, joka on suoraan kirjan lopusta.

7.1 Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas 3+/5

- Hauska lastenkirja. Dahlin kirjat on hyviä (niistä lukeneena Matildan ^^) eikä tämä tee poikkeusta :). Suklaatehdas leffana on loistava (5/5) ja no, ei tämä jäänyt siitä oikeastaan jälkeen. Elokuvan vaan näin ensin, ja siitä jää suklaanmaku suuhun. Tästä ei enää. Kirjassa jäin todellakin kaipaamaan muutamaa leffan kohtausta ja replaa (lähinnä Johnny Depp loisti). Mutta kaiken kaikkiaan, kirja on hulvaton. Nyt pitäisi vaan lukea Jali ja lasihissi, mutta ensin vähän the Lord of the Ringssiä.

14.1 Tuija Lehtinen: Viimeinen keikka 2-/5

- No jaa.. Katuhaukkojen elämää taas. Nuorten kirjallisuutta, samaa sarjaa kuin Lehtisen muutkin. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta nauroin välillä. Laitoin saman arvosanan kuin Siskokultiin, periaatekysymys... Sormusten Herra on vähän hidasta luettavaa, ja lainasin eilen kirjastosta kolme kevyempää kirjaa, jotka voisin lukea nyt viikonloppuna. Oikeastaan luin tämän jo eilen illalla loppuun, mutta tänään vasta kirjoitan tämän, niin sen takia päiväys. //offtopic: Eilen oli perjantai 13. päivä. Oli pelottavaa (iskä joutu onnettomuuteen, mutta en halua puhuakirjottaa siitä) //offtopic

En osaa kirjoittaa tästä kirjasta järkevää kommenttia. Johtunee siitä, että kirja ei ole niin kiinnostava. Sanoisin, että tämä on jopa huonompi kuin Siskokullat tuolla ylempänä. Miten, miten AINA onnistun lukemaan tällaisia kirjoja?!? No, ehkä ne on niin nopeita lukea, että ne ruokkivat mun suuruudenhulluutta.

15.1 Kirsti Ellilä: Maanantaisyndrooma 2/5

- Samaa sarjaa kuin ylempi. Ihan ok. Jotenkin jäi sellanen maku suuhun, että itse pointtia, eli sukupuolten välisiä eroja on korostettu liikaa ja joka välissä. Ja nyt Jemina häiritsee mua siinä määrin, että jatkan myöhemmin. //18.1 Muuten luokittelen paremmaksi kuin Lehtisen romaanit. Kirjailijalla on selkeä tyyli, ja pidin eräistä kuvauksista. Tuli mieleen Emma kirjat, samalta kirjailijalta. Pari mielenkiintoista hahmoa, mutta päähahmo jäi jotenkin etäiseksi, ei kuitenkaan ajatuksiltaan, sillä ne tuli selvästi esille vaan jotenkin muuten, en oikein osaa selittää tänkään jutun pointtia. Pitäis varmaan opetella sekin taito.

18.1 Philip Pullman: Kreivi Karlstein 3½/5

- Jotenkin ristiriitainen olotila tosta "arvosanasta". Toisaalta 3½ tuntuu vähäiseltä, mutta 4- taas on aika korkea luku. 4- vs. 3½? Täytyy miettiä.

(jos sen laittais väliin?? Vai onko se liian pieni ero? Kiikkuu kiikkuu.)

Pidin paljon kuitenkin. Toisaalta juoni oli ennalta arvattava, mutta ei se mitään, se oli silti jännittävä ja hyvä. Loistavaa. Pullman on kyllä mielikuvituksekas kaveri, ei epäilystäkään. Kiinnitän yleensä paljon huomiota hahmoihin ja niiden luonteisiin ja vertailen niitä ne hahmot kai on tarinan suola. Tässä kirjassa hahmot olivat hyvin mielenkiintoisia ja loistavia (tohtori Cadaverezzi, Max, Eliza-neiti, Hildikin omalla tapaansa, Peter, poliisit, neiti Davenport). Pidän myös "toistoista", esim. Elizan pasuuna-postitorvi virheet, ja lopussa se kun hän korjaa jonkun virheen tästä samaisesta asiasta Hauskaa. Kun Signor Rolipolio mainittiin ensimmäisen kerran, arvasin, että hän on sama henkilö kuin tohtori Cadaverezzi. Kirja oli täynnä hauskoja kohtia, mutta siinä oli myös kauhua (vähän :D). Ja lopussa weddings! I love weddings! Drinks all around!

20.1 Philip Pullman: Kellopeli,

eli kuinka kaikki vedettiin käyntiin 4-/5

No laitoin tähän sitten ton 4-:n, kun tossa toisessa on 3½. Kiikkuu kiikkuu. Tämä oli aika lyhyt kirja (n. 60 s.), mutta sitäkin parempi. Ai että mä rakastan tota kantta! Vähän arveluttava kylläkin toi "ihmisten luominen", mutta onneksi prinssi lopulta muuttui oikeaksi. Kirja on muuten tosi pelottava, sain sätkyjä jo alkusanojen kohdalla Mutta kaiken kaikkiaan, pidin. Välissä olleet laatikot, joissa oli jotain huomioita, tms. olivat hauskoja. Kuten esim: "Taiteilijan temperamentti! Mitä höpötystä! Sellaista ei ole olemassakaan. Vain harrastelijoilla on temperamentti. Oikeat taiteilijat ryhtyvät työhön eivätkä tee siitä numeroa. Jos kuulet jonkun puhuvan taiteilijan temperamentista, voit olla varma, ettei hän tiedä mistä hän puhuu." Ihanaa. Laitan ton vielä jossain allekirjoituksekseni. Muoksin ehkä myöhemmin, sillä nyt alan rikkomaan uudenvuodenlupaustani, eli katsomaan Tyttö ja helmikorvakoru elokuvaa, joka perustuu samannimiseen romaaniin. Kiitos.

1. 1. Jane Austen: Järki ja tunteet 2½/5

- Huh! Vihdoin sain luettua! Johtopäätös: Tämä ei ollut niin hyvä. Miksi? Ylpeys ja ennakkoluulo oli niin mahtava mikäs tässä tökki? Jaa-a. Tämä oli alusta lähtien vaikealukuinen ja muutenkin vaikea. Kyllä tässä kuitenkin pääsi loppujen lopuksi mukaan ja sitten tää olikin ihan okei. Jos tapahtumat olisivat tapahtuneet nopeammin, niin olisi ehkä ollut vähemmän puuduttava. Elinor ja Marianne (Marianne on IHANA nimi :D) olivat päähahmoina ja sisarina päinvastaiset, mutta lähes samoissa elämäntilanteissa, mikä toi sävyä. Kirjassa oli paljon yllättäviä juonenkäänteitä, jotka pelastivat kokonaisuuden. Miksi Austen laittaa kaikki pahis tai "pahis" miehet alkamaan W:llä? Vrt. Wickham ja Willoughby. Jaa-a.

Muistettavaa: Katso Järki ja tunteet elokuva. Siinä näyttelee mm. Alan Rickman (jee!). Siis jos löydät sen jostain ^^

31.1 Marilyn Kaye: Replica, Kaikki Andysta 2+/5

- Juu. Pakko oli lukea, kun kerta on sarjan alottanut. Eikä siinä mennyt kuin pari tuntia. Virkistävää lukea jonkun muunkin näkökulmasta kuin Amyn. Ja ei se niin paha ollut. En edes ajatellut kuin melkein lopussa tän arvostelua. Mitäs tästä nyt sanoisi. Aika ennalta arvattavaa. Näistäkin tunnen kasvaneeni ulos, vaikka pidinkin paljon joskus. Kai ne alkuosat sitten oli parempia. Viimeistä osaa en ole vielä lukemut, mutta muuten. Vika onkin kuulemma floppi. Juu. Nyt musta ei saa järkevää kommenttia kirveelläkään. Sori jos teksti on tökkivää, koitan tässä samalla verestää kymmensormijärjestelmää. Juu.

Kirjoja yhteensä Tammikuussa: 10

Keskimääräinen lukunopeus: 31 : 10 = 3,1 pv/kirja

 

Helmikuu:

2.2 Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru 4/5

- Vaikuttavaa. Pidin. Pidin, mutta olen nyt niin väsynyt, että tulen myöhemmin kirjoittamaan lisää ja menen nyt nukkumaan. Pakko muuten sanoa, että luin tän jo eilen loppuun, mutta päivämäärä on siltä päivältä milloin kirjoitan.

//3.2: Kaunis, mutta jotenkin surullinen tarina. Se, että näin elokuvan ennen pilasi jotenkin fiilistä, nyt harmittaa! En oikeasti saa mitään järkevää sanottua. Mikähän mua vaivaa. Huoh.

9.2 Jonas Gardell: Koomikon synty 3-/5

- Tosi moderni kirja. Niin moderni, että alkaa melkein oksettaa. Raadollinen, "poskettoman tosi", what ever. Järjetöntä koulukiusaamista. Tuli vaan mieleen, että ruotsalaiset on äärettömän tyhymiä. Juha halusi olla niin kuin muut. Hän halusi olla kovis. Kuka, toistan: KUKA, haluaa olla kovis?!? Vastaus: Ei kukaan. Typerää. 12-vuotiaat pikkupojat hakkaa toisiaan ja lopussa outolintu ja toisten syrjimä tekee itsemurhan. 12-vuotias. Aikuisen Juhan kirjeet olivat ehkä parhaita. Tuli mieleen, että tämä on varmaan lähellä kirjailijan omaa lapsuutta.

Sävbyholm oli kuvattu hienosti karuksi paikaksi, joka on ulkopuolelle jotain upeaa. Sisällä on ongelmia. Kirjailijan tyylistä en pitänyt, tai ainakaan näin isona annoksena. Huonoa kieltä. Esimerkiksi jossain novellissa tai muussa lyhyessä tekstissä tyyli olisi voinut toimiakin, mutta ei. Ei ei.

Ei hyvä eikä huonokaan. *olkien kohautus*

17.2 Charmian Hussey: Salaisuuksien laakso 4/5

- Jeah. Hyvä kirja, vaikka olikin aika hidas alusta. Muutenkin vähän ärsytti, kun alussa kaikki asiat selvitettiin niin moneen kertaan, että lukijasta alkoi tuntua tyhmältä. Lukijaa aliarvioitiin, ainakin siltä tuntui. Sitten yhtäkkiä vauhti kiihtyi, ainakin vähän ja sitten kirja loppui ihan kesken. Bethistä ei kerrottu juuri mitään, ja siinä oli järkyttävä tunne, näin liioteltuna, kun vessan kaakeleiden moninkertaisen selittelyn jälkeen kirja loppuu niin tehokkaasti, nopeasti. Olisin odottanut vähintäänkin teoreettista loppuyhteenvetoa, jossa olisi kerrottu, mitä heille tapahtui tän jälkeen, kuinka vanhoiks ne eli jne. No, taitolaji kai tuokin.

Muuten kirja oli tosi hyvä. Mielikuvituksekas, tykkäsin älyttömästi päiväkirjoista, ja inkkarit oli parhaita. Nyt kun olen taas aika kriittisellä tuulella, niin sanon senkin, että kirjassa oli painotettu sitä teemaa aika paljon, eli sen olisi voinut piilottaa. Siis metsien (Amatsonin alueen) suojelu. Vomput olivat suloisia. Muutenkin siis todella hyvä kirja. Tunnen toistelevani itseäni, jotenkin kummasti!

Täytyypä muuten mainita, että luin tän ties koska, mutta sain vasta nyt kirjoiteltua näitä kirjoja tänne..

17.2 Marilyn Kaye: Replica, Amyn kohtalo 1½/5

- Nojaa. Sarjan päätösosa. Aika mitäänsanomaton, floppi mikä floppi. Törkeää, että Amysta tuli jokin ihme superseiska, joka OSASI LENTÄÄ! Surkeaa. Mutta mikäs siinä, joku tykkää. Hyvä puoli oli se, että sarja loppui, ja se, että kirja oli niin lyhyt, että sen luki taas parissa tunnissa. Hahmot etääntyi taas paljon. Mutta kyllä tämä kirjailija jotain sentäs ymmärtää; häitä. Niitä ei kyllä päästy näkemään [mitä opimme? Emme mitään.]. Ja hyvä oli myös se, ettei Amy alkanut vastustamaan äitinsä naimisiinmenoa, se olisi ollut ihan liian teiniangstia. Toisaalta sekin ärsyttää, että nämä nuoret on niitä täydellisiä amerikkalaisnuoria, joilla ei ole koskaan mitään suruja, eli siis sarjassamme sweet valley high, paitsi ettei Amyn kaverit ollut ihqDaa!OlenrikasJaSuosittu tyyppejä. Parempi lopettaa. *kumarrus*

19.2 Nopolat: Heinähattu ja Vilttitossu ja kielletty kampela 3½/5

- Ai että. Ihanan hauska. Joskus pienempänä nää oli ihan parhaita, ja oli ihanaa lukea tää nyt vähän "vanhemmalla" iällä. Upeaa huumoria. Jotenkin tekis mieleni katsoa nyt se elokuvakin. Nää on ihan parhaita suomalaisia lastenkirjoja, niissä on jotain mummulan kesä tunnelmaa. Kattilakosken perhe on ihanan sympaattinen, Alibullenin neidit ja poliisit on mahtavia jne. jne. Henkilöhahmot on upeita, ja niihinhän mä aina kiinnitän paljon huomiota. Vilttitossun luettua kaarnanpalasta Emakko, odotin muidenkin lukevan saman, se olisi ollut jotenkin suloista, mutta ehkä sitten taas vähän arvattavaa, vaikka olisin tietty rakastanut sitä.

Mutta tuota. Aika ihana. :D

Kirjoja yhteensä Helmikuussa: 5

Keskimääräinen lukunopeus: 28 : 5 = 5.6pv/kirja

Maaliskuu

6.3 Diana Wynne Jones: Merlin-salaliitto 4-/5

- Jes, vihdoin löysin Jonesilta tämän kirjastosta! Mahtavaa. Alku kuitenkin lannisti hieman, sillä tämä ei vedonnut mukaansa kuten Liikkuva linna. Alun jälkeen kuitenkin huomasin tämän olevan melko ihatuttava :).

Taas oli ihania hahmoja ja mielenkiintoinen juoni. Tykkäsin. Huomaan muuten, että täytyy tulla tänne kirjoittelemaan näitä juttuja heti kun on lukenut, nimittäin muuten innostus laantuu nopeesti eikä jutuista saa niin mielenkiintoisia ja hyviä. Mutta siis tykkäsin lujaa. Se velho oli mielenkiintoinen, veikkaisin howlin esi-isää. Ja loppuratkaisu oli upea, siis Roddysta tuli/tulee valtarouva ja ainakin *en muista nimeä, se Roddyn kaveri* suostuteltiin Merliniksi. Ja se velhotyyppi oli sen isä ja Sybil oli sen velhotyypin exä! Upeeta! *tuulettaa epäselvälle selostukselleen*

 

6.3 Tiina Lehtineva: Unelmien painajainen 2½/5

- Tiedän, se on nuori kirjailija, mutta SILTI. Jotenkin epäuskottava fiilis, ja alussa oli epäselvää että kenestä tää nyt sitten kertoo Rakkausjuttuja ja heppajuttuja oli liikaa.

Tapahtumat kulki nopeeseen tahtiin eteenpäin ja se hieman häiritsi. Nuorten usko ei tullut monestikaan elämänvalinnoissa esille, mm. nopeat seurustelupäätökset, katkeruus, kosto jne. Välillä vaan lähetettiin kiitosrukoukset yläkertaan sitten jatkettiin turmioelämää. *huoh*

Ja siis DAA! Mitä ne oli alussa, neljätoista?! Hieman enemmän uskottavuutta peliin, kiitos! Muuten ihan ok kirja 17-vuotiaalta.

10.3 R.L. Stevenson: Aarresaari 4-/5

- Merirosvokirjaklassikko. Tietenkin luin sen. Potkua toi Tuulistukan suosittelu ja 9-luokkien teatteriretki.

Aarresaaressa on upeita hahmoja ainakin yksi: Pitkä John Silver. Kieroa. Harmitti vaan niin älyttömästi kun teatteriesityksessä oli huono näyttelijä, se vaan huusi eikä ollut niin tyynenrauhallinen ja siitä heti tiesi että se on merirosvo. Argh.

Mutta taas olen myöhässä. Kirjan lukeminen meni viimetinkaan, sillä luin kaksi viimeistä sivua teatterissa. Heini kehtasi vielä kysyä että eikö se ole tylsää että tietää mitä tapahtuu. Ei se ymmärrä. *huoks*

Luen varmasti toiseen kertaan, ellen hanki omaksi peräti.

3. 3. Mimmu Tihinen: Sokerista, kukkasista 3/5

- Riipaiseva, lyhyehkö kertomus kaksosista, jotka yllättäen eroavat.. lopullisesti. Ajattelin tapahtuman omalle kohdalleni, ja itkin sitten illalla yksin huoneessani. Tietenkin oli vesiliukoista ripsiväriä.

Lopulta kuitenkin paistaa pieni toivo. En käsitä miten. Mutta tuli keskinkertainen arvosana, sillä en pidä kirjoista, jotka itkettävät (weddings, people!) ja tässä oli tyyli, jossa toistellaan asioita, nostetaan toisarvoisia asioita tärkeiksi jne., josta en enää jostain syystä pidä. Tyyli muiden joukossa.

Herkullinen nimi.

20.3 J.K Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi 5-/5

- Nääh. En uskalla antaa täyttä viittä millekään. Pöh. Mutta jos miinuksia ei laskettaisi, niin sehän pyöristettäisiin viiteen :DDD.

Joo, mutta mitäs tästä nyt sanoisi.. Upeaa, upeaa. Tykkään, miksen tykkäisi? ;) Ehkä vähän maku meni, kun tiesi jo mitä tapahtuu (=enkun kielinen versio) mutta Potter mikä Potter. Sitä ei voita mikään. Saattoi jopa olla parempi kuin aikaisemmat, sillä tässä oli laajempi tunteiden kirjo. Ehkä Ron ja Hermionekin löytävät toisensa seiskassa. Kyllä nyt odottaa seiskaa, kun jännittää onko R.A.B./R.A.M. nyt oikeasti Regulus, miten Harryn ja Voldemortin käy, kuka kuolee vielä, selviääkö se miten Sirius sai moottoripyöränsä ja meneekö Harry ja Ginny lopussa naimisiin. (Alanko ehkä vähän toistaa itseäni, mutta - "Weddings!"). Oikeestaa Kaparin suomennos oli hyvä, ja nimiin (hirnyrkki, Kuhnusarvio etc.) tottui nopeasti. Ehkä se johtuu siitä (se että tykkäsin suomennoksesta), että olen niin tottunut siihen, kun en ole kuin yhden Potterin lukenut enkuks. Pitäis visiin joskus lukee ne kaikki...

Ja sitten on vielä pakko purkaa tuntoja kun ärsytti suunnattomasti koulussa kun Annika jutteli ainakin kaksi tuntia Annan kanssa Prinssistä, ja ne oli jotenkin niin tyhmiä. Annika selitti innoissaan mikä on Horcrux, ja selitti vielä väärin, ainakin osittain. Ei se oo mikään taika jolla puolitetaan sielu! Taika on väärä sana ja puolitus on myös väärin jotenkin.. Mä olisin sanonut, että Horcrux on jokin esine, johon pimeän velho (yleensä) on piilottanut osan sielustaan, jotta ei voi kuolla, sillä osa sielusta jää kuitenkin maan päälle. Se vaan oli niin ärsyttävää! Grr.

27.3 Seita Parkkola: Viima 4+/5

- Ensin on pakko mainita että nämä nimet on niiiiiin upeita; Viima, Intia, Kuu, Ra, Mau etc. Henkilöhahmot ihania, mietittyjä (mietittyjä, hmm?) ja persoonallisia.

Joillakin kirjoilla on "paha" tapa tuottaa lukijalle positiivista ärsytystä. Tämä on niitä kirjoja. Esimerkiksi välillä Viimaa tekisi mieli käydä halaamassa ja sanomassa että ei mitään hätää, että kaikki järjestyy ja mennä sanomaan suorat sanat Mahdollisuuksien talon henkilökunnalle. Epäoikeudenmukaisuutta vastaan! Hyvä kapinalliset! Parasta ehkä oli kun Viima liittyi karanneisiin. Positiiviseen ärsytykseen kuuluu myös Viiman suojeleminen Villeltä ja muilta kiusaajilta..

Intia on hyvin mielenkiintoinen hahmo! Ne tikkarit ynnä muut. Vau.

Upea, monitasoinen romaani. Kiitokset vaan kirjailijalle. :DDD

Anteeks nyt jos tähän ei saa kommentoida, koska teen sen nyt. Pyyhi pois jos huvittaa. Mun mielestäni tää kirja oli melkein täydellinen, mä antaisin ainakin pisteitä 5-/5. Jemina

//Mä tiedän, ettei toisten mielipiteiden saisi vaikuttaa omiin näkemyksiin, mutta jospa mie nyt korottaisin vähän. Ja kyllä, tätä saa ja pitää kommata! (vaihtui 4-:sta 4+:n)

Oletko nyt onnellinen?

30.3 Mauri Kunnas: Koiramäen talossa 3½/5

30.3 Mauri Kunnas: Koiramäen talvi 3½/5

30.3 Mauri Kunnas: Koiramäen lapset kaupungissa 3½/5

30.3 Mauri Kunnas: Koiramäen Martta ja Tiernapojat 3/5

- Hmm. Myönnän, että huijaan, mutta minulla on lupa Janniinalta. :D

Kunnaksen kirjat vaan on niin hyviä. Siis näähän on ihan klassikoita, muistan lapsuudesta nää hyvin. En mä nyt oikein osaa muuta sanoa.

Kirjoja yhteensä maaliskuussa: 10

Keskimääräinen lukunopeus: 31 : 10 = 3,1pv/kirja

Huhtikuu

19.4 J.R.R. Tolkien: Herra Bliss 3/5

- Mjaa. Ihan OK, mutta paikoittain oikeasti tylsä. Vihdoin sain luettua tämänkin, ei kun vaan kirjastokassiin. Huomasin että kannattaa lukea noi kirjat pois ja palauttaa, sillä nyt on 17 lainaa, joista osa on kyllä luettu ja osa on puolivälissä ja osa on muuten kesken ja loput alottamattomia. Sitten on tietty niitä, jotka Jeminalla lainassa ja jotka mä haluisin lukee mistä tulikin mieleeni, että täytyypi mennä lukemaan Rumo Alimaailmasssa loppuun, että pääsee lukemaan noita kirjaston kirjoja. Jee.

22.4 Walter Moers: Pimeyden ihmeet 2, Rumo Alimaailmassa 5/5

- Jotenkin on nyt niin rauhallinen tunnelma näinkin sotaisan ja väkivaltaisen romaanin jälkeen. Wolpertingia tuuletettiin. Ihanaa. Upeasti kerrostettu tarina alkaen Rumo Ylämaailmassa kirjasta ja viimeiset säikeet tarinaan tuotiin melko loppumetreillä.

Olin aivan kauhuissani kun Rala kuoli. Mutta heti melkein aloin elättelemään toiveita, sillä täytyyhän kirjassa olla onnellinen loppu, enhän minä nyt sellaista olisi voinut valita jossa ei olisi. Upeasti lisää jännitettä Ralan kuolemasta, joka oli jo siis "ennustuksena" Ylämaailmassa osassa. Ja loppu oli ihanan onnellinen. Love it.

Olin oikeasti aivan autuas kun sain tän kirjan käsiini. Ehkä (nyt kun tarkemmin ajattelen) onnellisin tunne minkään kirjan oston jälkeen. Paitsi HBPkin oli aika ihana, vaikka sitä ei osannut ajatella silloin niin.

Grinzold rulettaa edelleen.

 

24.4 Francess Hodgson Burnett: Pikku prinsessa 3½/5

- Aika ihana tämäkin, vaikka loistava elokuva hieman himmensikin kirjan hohdetta. Välillä Saara Crewe hahmona tuntui täydelliseltä, liian hyvältä. Käyttäytyi prinsessamaisesti vaikka oli köyhä ja kaltoin kohdeltu. Toisaalta kirja oli erittäin kutkuttava, esimerkkejä näin äkkiseltään: "Minä osaan jo ranskaa", "Tämä rääsyläistyttö (Saara) omistaa puolet omaisuudestani" ja kohdat joissa "noitaukko" kävi Saaran ullakkohuoneessa.

Kirjailijalla on loistava taito saada lukijan unohtamaan tylsät kohdat ja kliseet teksissä. Tyttökirja-klassikkomaisuutta ja manipuloivaa teksitiä, etten sanoisi.

24.4 Leena Leskinen: Huhtikuun puutarha 2+/5

- Ihana nimi ja kansi on erittäin tartuttava. Mutta toisaalta taas huomasi ettei kannata haaskata aivosolujaan kirjaston nuorten aikuisten puolella. Muuten ihan hyvä aivojennollaus väline, lukee yhdessä illassa, jos omistautuu. Kirjailija yritti jatkuvasti väistää kliseitä ja tavanomaisuutta, mikä oli hyvä ajatus, mutta ehkä hieman läpinäkyvä. Korkeakirjallisuuteen "tottunut" lukija tylsistyy sellaisesta ja alkaa miettimään miksei samantien valinnut tökeröä kliseisyyttä, mitä rankan sensuurin läpikin pääsee vuotamaan markkinoille. Nuortenkirja nuorten elämästä yritetty vääntää runomuotoon. Ei tässä maailmanajassa.

Ranskan kieli toi piristystä (vaikka *köh* en osaakaan ranskaa) ja erilaisuutta. Hyvä.

Tykkäsin viittauksista kirjallisuuden merkkiteoksiin (löytyi innostus lukemaan mm. Runotyttö -kirjat), mutta kukka kielikuvista en paikoitellen yhtään.

31.5 Tuija Lehtinen: Kundi kuin kameleontti ja muita muodonmuutoksia 3½/5

- Jees. Ehkä tällainen tyyli on parasta lyhyinä annoksina. Teos sisältää siis lyhyitä novelleja käsitellen *tadaa* nuorten (rakkaus)elämää. Ihan kivahan se on. Sitä paitsi, nämä olivat hauskoja, kirjastossakin meinasin purskahtaa nauruun useasti. Kuitenkin jäi sellainen tunne, että joo, on nää hauskoiksi tarkoititettu, mutta jos et tajua, niin jätä väliin. Eli siis (siissiissiissiissiis) ei sellaista "naura, naura" -meininkiä yhtään, loistavaa. Viimeinen oli ihana, siinä kuvattiin mm. sirkuselämää, ja sitten olikin tää ihana prinssi vastoinkäymisiä ja sitten paluu entiseen, en osaa selittää. Tykkäsin kuiteeski.

Kirjoja yhteensä huhtikuussa: 5

Keskimääräinen lukunopeus: 31 : 5 = 6,2 pv/kirja

Toukokuu:

1.5 Astrid Lindgren: Marikki 4/5

- Löysin Mummulasta tän kun oltiin siellä, ja nyt tänään luin mökillä loppuun. Ihana, ei voi muuta sanoo. Tästä on muuten varmasti jatko-osa, pitäis se löytää jostain. Ei ole yhtään huonontunut sitten lapsuuden, ellei jopa parantunut. En nyt osaa oikein muuta sanoa.. Paitsi että tää on just oikeeta Mummula-mökki luettavaa.

16.5 Jacqueline Wilson: Ystäväni Vicky 4-/5

- Hahaa! Im back (=olen selkä!), eli sain luettua kirjan Syyttäkää koulua, sitä on liikaa! No siis, mutta kuitenkin.

Tosi surullinen kirja. Alku oli järkyttävä, kaikki sympatiat Jadelle ja Vickylle, mutta sitten Vickystä tuli jonkinlainen aave, ja sitten se alkoi olla inhottavaa, sillä hän määräsi Jadea.. Ihanasti kuvattu se, että joskus täytyy osata päästää irti. Wilsonin kirjoitustyyli on aika upea, tällainen keskittyvä ja "nopea", ehkä tarkoitettu nuoremmille, sellaista mitä lukee "yhdessä illassa jos omistautuu". Taas tuntui siltä että loppui liian aikaisin, vaikkei ehkä kesken. Vicky oli suuren osan ajasta ärsyttävä ja inhottava, mutta lopussa olin valmis antamaan hänelle anteeksi, ei hän tahallaan ollut ilkeä.. se vain oli sellaista, eihän Jadekaan tahallaan loukannut muita ympärillään, vaan Vicky oli vahvasti hänen ympäristössään mielipiteineen. Ihana kirja, tykkään ihan liikaa.

(2.9.)Alan nyt taas kommentoida, kun en jaksa omaakaan päiväkirjaa pitää. Tosi hyvä, kun sä pidät kirjaa, niin mäkin suurin piirtein tiedän, mitä oon lukenu Mun mielestäni tää kirja ei ollu niin hyvä kun Wilsonin muut kirjat. Vicky aiheutti liian paljon negatiivisia tunteita ("vitsi toi on ärsyttävä, lopettais jo ton kiusaamisen"), mutta loppu oli kyllä hyvä. 3+/5

-Jemina

Kirjoja yhteensä toukokuussa: 2

Keskimääräinen lukunopeus: 31 : 2 = 15,5 pv/kirja

Kesäkuu:

14.6 Diana Wynne Jones: Derkinhovin Musta ruhtinas 4/5

- Loistavaa, loistavaa. DWJ on erinomaisen mielikuvituksekas kirjailija! Alku oli kylläkin Hieman sekava, mutta ei se mitään. Loppua kohden aina paranee. (nyt luen Aarnikotkan vuotta ja se on vielä parempi, luultavasti siksi että maailma on ja tyyli on jo tuttua..)

Tykkään siitä, kuinka fantasiamaailmassa kaikki on samanlaista (periaatteessa) kuin tavallaisessa maailmassa, eron näen kuitenkin sinä, että esim. DWJ:n maailmassa kaikki rakastuvat älyttömän nopeasti. Sinänsä aika uskomatonta.

Mielikuvituksekkaita eläimiä, lentäviä sikoja, aarnikotkia ym.. Ihania. Pidin myös lohikäärmeestä. Se oli ehkä paras hahmo koko kirjassa, vaikka Revillekin oli aika mielenkiintoinen.

Reville todellakin oli mielenkiintoinen, harmi vain, että sitä ei enää näkynyt Aarnikotkan vuodessa. Alku oli vähän sekava, niin kuin jo sanoit, siitä vähän miinusta. 4-/5

-Jemina (2.9.)

14.6 Astrid Lindgren: Kerstin ja minä 4/5

- Nam. Olipas mukava kirja. Ihanan kesäinen ja silleen. Ihan alku oli ehkä pitkästyttävä, mutta sitten, sittenhän se vasta olikin ihana. Kerstin ja Barbro ovat niin luonnollisia ja hauskoja, ja varsinkin he ovat hauskoja. Niillä oli hyviä juttuja. :) Juu. Väsyttää.

18.6 Celia Rees: Merirosvoja! 4/5

- Sinänsä mielenkiintoinen kirja, että osaan suoralta kädeltä sanoa, mistä en pitänyt ja mistä pidin. Pidin siitä, että tarina oli kerrottu mielenkiintoisesti ja hyvin, hahmot olivat hyviä ja siinä oli merirosvoja ja vieläpä häät. En pitänyt siitä, että kerronta oli nopeaa ja osittain takkuavaa (sellaista, että piti lukea joskus pari lausetta uudelleen, eikä vieläkään päässyt ajatukseen). Ymmärrän sen ja sen voi perustella sillä että kirjan piti olla Nancyn kirjoittama, mutta silti siinä oli romaanimaisia piirteitä, eli sen olisi pitänyt olla enemmän (tässä tapauksessa) matkakertomusmainen (..jaha.J ). Silloin en olisi ehkä pitänyt siitä lainkaan niin paljon. Siksi tämä on, kun näin mietin perusteellisesti, hyvin sekava. Mutta taiteilijan vapauksia.

Yleensä merirosvokirjat ovat pelottavia, poikkeuksena ehkä Aarresaari. Tämä oli pelottava, vaikkei kuitenkaan niin pelottava kuin Prinssi Faisalin sormus. Se jos mikä oli pelottava. :D

Oi, pidin valtavasti Nancyn ja Williamin rakkaustarinasta. Juonikuviot olivat oikein herkullisia. Tekisi mielini tutustua tarkemmin Daniel Defoen kirjaan "a General History of the Robberies and Murders of the Most Notorious Pyrates".. Aah. Tuo nimikin on ihana.

Nyt kun ajattelee, niin tulee mieleen vain tämä äärimmäisen upea juoni. Vaihdan arvostelun.

Jännittävä. Hyvä juoni. Loppui täydellisesti. 4+/5

-Jemina (2.9.)

18.6 Nopolat: Risto Räppääjä ja Hilpuri Tilli 3-/5

- jaa-a. Just. No joo. Lastenkirja, joka ei ole niin nostalginen, vain "lastenhauska". Ei muuta.

18.6 Diana Wynne Jones: Aarnikotkan vuosi 4½/5

- Oi, tämä oli aivan loistava! Ihana! Aww Pidin aivan äärettömästi. Kun on jo tottunut tähän kirjoitustyyliin, (tämä siis on jatko-osa Derkinhovin Mustalle ruhtinaalle), niin voi rauhassa keskittyä kaikkiin yksityiskohtiin ja muihin ihanuuksiin. Tämä kuuluu niihin kirjoihin joiden ei toivoisi koskaan loppuvan. Tämä kirja nyt vain oli kaikin puolin ihana, se oli hauska, jännittävä, tuotti positiivista ärsytystä, nauratti ääneen ja siinä tapahtui paljon, ja siinä oli myös juuri sen verran romantiikkaa/suhdesotkuilua kuin on sallittavaa ja suotavaa tällaiselle kirjallisuuden lajille. Fantastista fantasiaa.

Ja taas ei tarvitse ihmetellä, miksi haluan ostaa kirjoja. On vain niin haikeaa viedä noita takaisin kirjastoon/kirjastokassiin, kun niihin on jo kiintynyt. :(

Niinpä, tekisi mieli ostaa niin monia kirjoja omaksi, kun ne ovat niin hyviä. Joskus vielä (kun olen rikas), hankin oman kirjaston. Mutta asiaan. Todellakin ihana, kaikki tutut hahmot + kopallinen uusia ihastuttivat (ja vihastuttivat: se inhottava opettaja :D). Oli ihana loppupuolella tavata taas Kit ja Blade (olihan ne niiden nimet? Siitä on niin iankaikkisen kauan) Tästä tuli sellainen olo, että olisi halunnut lukea DMR:n uudestaan, ihan vain kaikkien sivuhenkilöiden, jotka AV:ssa olivat päähenkilöitä, ja muiden sivujuonien takia :) 4½/5

-Jemina (2.9.)

27.6 Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo 4+/5

- Siis aivan ihana. Tulin siihen tulokseen, että paranee vanhetessaan.. :D

Luin tätä aivan hurmoksessa. Upea lukukokemus. Tämä on parasta Austenia, ihanasti kirjoitettu jne.

Monet häät ja muutenkin ihana. :D Minulla oli myöskin erittäin hauskaa tätä lukiessani: "Hän (Wickham) on oikein hauska poika ja pettäisi sinua taatusti" Herra Bennet vauhdissa. Nauroin ihan pienille jutuille ääneen. Loistavaa sanoillaleikkimistä.

En ole nähnyt elokuvaa Ylpeys ja ennakkoluulo tosin BBC:n minisarja oli loistava.

Tämä lukukokemus oli parempi kuin aikaisempi vaikka tiesin mitä tulisi tapahtumaan sillä olen jo tottunut Austenin tyyliin. Nautin.

28.6 Tracy Chevalier: Neito ja yksisarvinen 3½/5

- Chevalier on taitavasti kerännyt tarinan kokoon niistä historianpalasista jotka ovat jääneet jäljelle. Myös hahmot ovat mielenkiintoisia ja ihailen suuresti sitä miten he kaikki kietoutuvat samaan juoneen. Se oli mielenkiintoista luettavaa. Pidin eniten Brysselissä kerrotuista osista.

Kuitenkaan en pitänyt tästä niin paljoa kuin tyttö ja helmikorvakorusta, ehkä se johtuu siitä, että tässä oli niin monta kertojaa, että kun yhteen tottui, niin se vaihtui. Siinä tapauksessa kirjan olisi pitänyt olla pidempi.

Kirjoja yhteensä kesäkuussa: 7

Kekimääräinen lukunopeus: 30 : 7 = 4,3 pv/kirja

Heinäkuu:

14.7 Tracy Chevalier: Pudonneet enkelit 3/5

- Lyhyesti sanottuna kirja kertoi kuolemasta. Siinä kuoli ainakin (näin äkkiä sanottuna) neljä ihmistä. Se kertoi myös enkeleistä, hautausmaasta, ystävyydestä, naisasioista ja siitä, että silloin kaikki oli vanhanaikaista. Haha.

Tjaa. Parempaakin on luettu. Nyt sodin periaatteitani vastaan, mutta plussaa kuolemasta, sillä muuten kirja olisi ollut tylsähkö.

14.7 Jane Austen: Neito vanhassa linnassa 3½/5

- Ihan mukava kirja. Sellainen rauhoittava, mitä jaksaa sopivasti kesälomalla lukea. Juoni meni eteenpäin teennäisen jouhevasti (mikä ei tässä tapauksessa ole huono asia) ja sankarittarella on pieniä ja suuria elämän ongelmia, mitkä hän kuitenkin peittoaa yksi kerraallaan ja lopussa tulee onnelliseksi. Ei missään tapauksessa vedä vertoja Y & E:lle, mutta luettava.

Ainut asia mikä häiritsi (alussa) oli se, että herra Tinley(köseoli?) oli Catherinen ensi ihastus, ja sen olisi pitänyt päättyä ja sitten Cathyn vasta löytää se oikea, mutta tämä oli ennalta arvaamaton ratkaisu.

Catherinen Bathin ystävä (mikä sen nimi oli?) oli epäilyttävä ja epämiellyttävä jollain tapaa alusta asti, ja luulen että Austen teki siitä jotain piiloviestejä tai jotain epämiellyttävää käytökseen (tahattomasti tai ei) ja täten olen ylpeä itsestäni. :DDD

18.7 Diana Wynne Jones: Noidan veli 4+/5

- Hyvä kirja. Rakastun aina vain enemmän Jonesiin. Helppolukuinen (verrattain vähän hahmoja), mutta myös sopivan salaperäinen, joskin kaikki langat kerättiin kunniamaininnnan arvoisesti lopussa yhteen. Gwendolen oli järkyttävä ihminen. Ensin ajattelin, että hän oli vain vähän ylpeä ja tottelematon räkänokka, joka kyllä palaa ruotuun, kun vähän opettaa. Mutta että hän oli niin paatunut! Janet taas oli aivan ihana hahmo, ja pidin siitä, että hän oli "meidän maailmastamme". Pidin myös Kissasta. Chrestomanci oli taatusti jokin Howlin esi-esi-isä! Ihalen suunnattomasti Jonesin tapaa tehdä näitä ihania ja ikimuistettavia Keikari-miehiä.. *kuvittelee Chrestomancin kotitakissaan, siinä, missä on lohikäärmeitä*

Tämä oli enemmän "lastenkirjamainen" kuin muut DWJ:n kirjat, mutta silti yksi parhaista. Gwendolen oli tosiaan järkky, hyvä hahmona kuitenkin. Ja Kissa oli aika söpö nahjus, joka lopulta olikin taitavampi kuin itse Gwendolen (Huu!). Paras oli kuitenkin Chrestomanci. Se oli hyvä, että se oli alussa niin etäinen, että Kissa ihan pelkäsi sitä :) Mutta ihan mahtava hahmo, sitä ei voi edes kuvailla. Howl ja Chrestomanci, oon kade Jonesille. Se kyllä ärsyttää, että Chrestomanci-sarjaa ei ole suomennettu enempää. Ostan sen englanninkielisenä heti kun budjetti sallii. 4½/5

-Jemina (2.9.)

 

31.7 Seita Parkkola & Niina Repo: Susitosi 3/5

- Joo, oli ihan hyvä. Jotenkin sekava ja sellainen, että juoneen hypätään äkkiä ilman valmisteluja, mutta hyvä juoni sinänsä. Tämä oli vaikealukuinen, aina ei ihan tajunnut missä mennään (kesäloma, kesäloma), ja lukijalle ei oikeastaan kerrottu yhtään mitään (jotain epäilyttävää tapahtuu, mutta mitä???). Sama tyyli toistuu myös työparin seuraavissa teoksissa (alempana) ja niissä se on ennalta arvattavaa. Vähän kauhukirjamainen. Sellainen kirja, jota jää miettimään.

Hyvä juoni, joo. Alku oli todellakin ärsyttävä, liian voi-ei-poikaystäväni-on-jättänyt-minut-ja-kaikki-on-pielessä- ja ah-niin-nykynuortenkirja tyylinen. Mutta loppu oli hyvä, yllätyksellinen. Loppuosasta nimenomaan ei voinut lopettaa lukemista, vaikka alussa oli sellanen olo että ei jaksa enää tätä. Lopun yllätyksellisyydestä ja huomattavasta parantumisesta 3½/5

-Jemina (2.9.)

Kirjoja yhteensä heinäkuussa: 4 (Neljä! Miten niin neljä? Taatusti olen lukenut enemmän!!!)

Keskimääräinen lukunopeus: 31 : 4 = 7,75 pv/kirja

Elokuu:

2.8 Seita Parkkola & Niina Repo: Ruttolinna 3+/5

- Ymmärrän hyvin sitä ihmistä jonka puremajäljet löysin prologin kohdalta. :D Kaikki selitetään vasta lopussa. Nyt oikein osaa sanoa mitään. Paitsi että tykkään näistä nimistä; Halla, Pihla, Roisto

Ihan hyvä joo. Samanlainen kuin Susitosi, mutta ehkäpä parempi.

Tykkään näistä kirjoista. Tämä oli tosi hyvä, salaperäinen. Lopussa Juuson (vai mikä ikinä sen nimi sitten loppujen lopuksi olikaan) ilmestyminen oli hauska ylläri. En nyt osaa muuta sanoo. 4+/5

-Jemina (2.9.)

5.8 Seita parkkola & Niina Repo: Jalostamo 3½/5

- Ei oikeastaan mitään sanottavaa, kuin että nää paranee kokoajan ja tämän hahmot oli tosi mielenkiintosia. Se akka pisti vihaksi, ärsyttävä!

Oli jotenkin järkytys kun Mikael kuoli, vaikka "Ennen kuin tämä tarina on lopussa, yksi meistä on kuollut" lausetta toisteltiin joka välissä. Mutta ehkä jonkun toisen kuolema olisi ollut helpompi hyväksyä, lähinnä tässä säälitti Kusti kun se oli niin onneton. (Vaikka vastustankin homopareja, sanottakoon tässä) Jännä toi enkelijuttu.

Mikaelin kuolema oli kyllä järkytys, vaikka aavistelinkin sitä. Jossain puolivälissä vasta oikeasti tajusin sen joku-meistä-kuolee jutun, ja aavistin kyllä, että se olisi Mikael. Se Norjan ja Nuken karkumatka kyllä vähän horjutti uskoa, ja loppujen lopuksi kun se kuoli, ajattelin kuitenkin, että ei se voi nyt kuolla, Kusti ehtii pelastaa sen kyllä. Kuoleman ilmoittaminen kellonaikana oli aika hyvä tehokeino, kun ilmoitettiin suoraan, että nyt se kuoli klo jotain, niin se sitten kuoli eikä tarvinnut ajatella, että jos ei se sittenkään kuollut Törkeetä tapattaa henkilö, joka on ollut jo kahdessa kirjassa, niin että siihen on ehtinyt kiintyä liikaa, vaikka se on toisaalta hyvä juttu. Mä en kyllä pystyis siihen. Se järkytti myös lopussa, että Teroa syytettiin niin vahvasti. Ja se, että Kusti ei oikeastaan uskonut Kiotoa, kun se kertoi, että Mikaelista tuli enkeli. Kioto oli muuten hyvä hahmo, tykkäsin siitä tosi paljon, vaikka toivoinkin, että se kuolisi. Olisi sopinut ihan sillekin. Nyt tää kuulostaa jo niin sairaalta, että parempi lopettaa. Paitsi Kiotosta vielä sen verran, että oli aika siistiä kun se sen enkeli ei ollutkaan sen mielikuvitusta. Paitsi mistäs sen tietää :) 4½/5

-Jemina (2.9.)

22.8 Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani 4+/5

- Ihana. Ryysyistä rikkauteen ja rakkauteen. Pidin ihan liikaa ja ihkutin pari päivää lukemisen jälkeen. Kun mr. Rochester kosi Janea, olin kylläkin onnessani, mutta kuitenkin, siinä oli jotain hämärää ja ei niin onnellista kuin olisi pitänyt. Selvisihän se sitten.. ja olikin aika surkea juttu.

Janen koettelemuksia oli mielenkiintoista seurata, ja kun hän löysi perheen ja työn ja sitten vielä sai omaisuuden, olin olin onnellinen. Mutta sitten St. John sai liikaa valtaa Janesta ja olin aivan kauhuissani kun tämä oli onneton. Satuin sitten yhdessä vaiheessa lukemaan vahingossa 38. luvun alusta "Menin hänen kanssaan naimisiin", luulin sen tarkoittavan Johnia ja säikähdin. Mutta onneksi kirjassa tapahtui kaikkea mukavaa ja se loppu olikin aivan ihana! Se kohta varsinkin, missä Mr. Rochester oli mustasukkainen.. aww. Tällaista lisää.

22.8 K. A. Applegate: Lähtö (Animorphs) 2+/5

- Juu, menetteli. Ihanaa lukea jotain tunnissa pitkästä aikaa. Häiritsevä tekijä oli Cassien yhtäkkinen eroaminen ryhmästä ilman mitään erinomaisen selkeää ja hyväksyttävää syytä. Mielenkiintoisesti valotettu vastapuolen ajatuksia. Inhoan sotaa yhä enemmän tämän takia ja kannatan rauhanmukaisia välienselvittelyjä. Kirja jäi kuitenkin etäiseksi, vanhoja vitsejä eikä erotu juurikaan muusta Animorphs massasta.

Cassien lähtö oli kyllä todella huonosti perusteltu, ts. kohtaus oli huonosti kirjoitettu. Muuten kivasti vähän vaihtelua sarjaan, yeerkeilläkin on tunteet! Vähän parempi kuin muut animorpsit, mutta ei silti mitään huipputasoa. Lopussa Cassien olisi kyllä pitänyt jäädä perhoseksi tai edes yeerkin pettää lupauksensa, mutta eihän kirjasarjaa voi tietenkään lopettaa (sitten kahdenkymmenen uuden kirjan jälkeen, joissa käsitellään taisteluita, joissa animorpsit jää vähä vähältä alakynteen kunnes ne tapetaan) ihmiskunnan tuhoon. Niinpä. 2+/5

-Jemina (2.9.)

:D

kirjoja elokuussa: 4

keskim. Lukunopeus: 31 : 4 = 7,75 pv/kirja

Syyskuu, lokakuu, marraskuu ja joulukuu

K. A. Applegate: Andaliitin lahja (Megamorphs) 2/5

- Lopussa Cassie pelasti maailman tuhoamalla pyörremyrsky hirviön viemällä sen valtamereen. Valas oli kiva.

K. A. Applegate: Dinosaurusten aikaan (Megamorphs) 2+/5

- Ärsyttävintä oli se, että morpsit eivät voineet muuttua seikkailun jälkeen enää dinoiksi, vaan niiden dna oli häipynyt. Muuten ne olis voinu voittaakin. Ystävälliset avaruusoliot olivat kivoja. Ymmärsin historiankirjan alun tämän avulla.

Tuija Lehtinen: Laura, sua kaipaan 2½/5

- Muisteltiin liikaa menneitä ja kerättiin langanpäät yhteen hautaamista varten. Laurasta tulee lääkäri, joka elää onnellisena elämänsä loppuun Nikon kanssa. Jee.

Thomas Brezina: Uusi ihastus (7 tassua ja Penny) 2½/5

- Miksi ihmeessä Pennyn pitää joka ikisessä kirjassa tapella Elviksen kanssa? Elvis on kiva. Miksi Pennystä on tullut ärsyttävä räkänokka? Penguin Boysin laulaja oli symppis.

Thomas Brezina: Susimetsän salaisuus (7 tassua ja Penny) 2½/5

- Ei ollu liian pitkä. Ne kakarat oli kivoja ja krokotiilit kans.

Clare Hibbert: Ressu, luova kirjoittaja arvostelun ulkopuolella

- Se oli niin ressu. Jos olisin saanut tämän käsiini pari vuotta aikaisemmin, niin huhhuh.

Torey Hayden: Toisten lapset 3+/5

- Juu, ihan ok, tykkäsin. Uskomatonta mitä se nainen on saanut aikaan pelkällä rakkaudella näitä lapsia kohtaan.. Juu.

Torey Hayden: Tiikerin lapsi 3½/5

- Aww. Sheila oli niin raukka ja niin surkee siinä alussa, ja sitten toisaalta tosi ärsyttävä isompana. Huhhuh. Tosi rankkaa ja raakaa, ja kaikki ihan oikeesti tapahtunut.

L. M. Alcott: Kahdeksan serkusta 4-/5

- Ihana! Rose on niiin suloinen. Ja sen serkut. Ja Febe. Ja setä. Kirjasta jäi parhaimmillaan sellainen raikas ja rehti tunnelma, ja siitä välittyi ihan oikeesti sellanen yleinen rakkauden tuntu. *fiilistelee vielä kirjan muistoissa*

L. M. Alcott: Kun Ruusu puhkeaa 4/5

- Ah. Kahdeksan serkuksen jälkeinen lisää! vimma on todistettavasti tyydytetty. Oh, Rose, I love ya, kuten Dan laulaisi. Mä olen niin onnellinen, että Archie ja Febe rakastuivat toisiina ja sitten myös Rose ja Mac. Tämä oli niin paljon parempi kuin ikinä muistinkaan.

Eihän kirja tokikaan ollut pelkkää iloa ja rakkautta, sillä kyllä siinä oli surullisiakin kohtia. Voi Charlie. *nyyh*. Ihmettelen suuresti, miten vaikeaa on ojentaa Alcottin tyyliin, ja kyllä, olen yrittänyt.

L. M. Alcott: Pikku naisia 4-/5

- Ihana tämäkin. Luulen että nämä kirjat periytyvät seuraavallekin sukupolvelle must-kirjojen joukossa. Jos vaan saan yhdenkin tytön (taino miksei poikakin kävisi..). Tai sitten Jeminan lapset saa kärsiä. :D *evil*.

Mutta siis, neljä erilasista sisarusta, neljä persoonaa. Pidin erityisesti Josta. Laurie oli kiva myös. :D Pidän tavattomasti Alcottin kirjoitustavasta. Ja lopussa oli myös romantiikkaa, Meg ja John (?[John sopii]) olivat ihania.

L. M. Alcott: Viimevuotiset ystävämme 4/5

- Voi kuinka suloista. Pidin erityisen paljon kaikista häistä, kirja oli

oikeastaan häitä alusta loppuun. Oi, Amy oli ihana, pidän enemmän tästä kasvaneesta Amysta. Amy ja Laurie ovat aivan mahtava pari! Aluksi minusta oli sääli, ettei Jo rakastunutkaan Laurieen, kun se oli niin murtunut, mutta tämä olikin parempi näin. Beth-rukka! Ja Jo oli niin säälittävä, kun se oli niin surullinen. Herra Bhaerin (?) ja Jon suhde oli yllätys, mutta hyvä. Jo oli just niin hyvä lopussa, ennen kosintaa. Jes.

Louis Sachar: Riskitekijä 4-/5

- Jeah. Sopivassa määrin positiivista ärsytystä. Kaira oli hyvä hahmo, ja niin oli myös se Kainalon kaveri, se tyttö joka oli vammainen. Poliisi oli myös hauska. Hehe.

Clare Hibbert: Merirosvot, karmivia tositarinoita

- OK, ihan mielenkiintoisia tositarinoita ja faktaa. Ei tätä oikein voi arvostellla.

Helen Fielding: Bridget Jones elämäni sinkkuna 3+/5

- Luin Bridgetit kirjastolukuna. Ihan hauskoja, ei siinä mitään. Välillä tuntui aika lailla ylpes & ennakkoluulosta matkitulta, mutta ei se mitään.

Helen Fiekding: Bridget Jones elämä jatkuu 3+/5

- Hehah, jäi päällimmäisenä mieleen Bridgetin mainio Colin Firthin haastattelu. :D Kyllä B ja M ovat loistava pari.

Cornelia Funke: Rosvoruhtinas 4½/5

Ihana. Jes. Venetsiasiassa tapahtuva ihana fantasiaseikkailuntyylinen. Orpoveljekset karkaavat Venetsiaan ja pääsevät Rosvoruhtinaan suojeluun. Rosvoruhtinas oli hahmona ja myöskin kirjan nimenä aivan loistava!

Niinpä, aivan ihana kirja! Tässä oli kyllä koko ajan vähän surullinen pohjavire, ja se rosvoruhtinas oli ihan hirveen surullinen hahmo, vaikka tarina periaatteessa loppukin onnellisesti senkin kohdalla. Ja Funke tekee sen muuten taas Mustesydämessä, nimittäin Tomusormessa on just sitä samaa surumielisyyttä, joka saa lukijan vaan yksinkertaisesti säälimään pikkuista...! J 4½/5

Helena Meripaasi: Elämäni frettinä 3½/5

- Ihan kiva, Kissestä kertova kirja. Avarsi Kissen sielunmaisemaa.

Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita 3½/5

- Ehkä ensimmäinen dekkari/ sen tyyppinen romaani mitä olen lukenut.

Aika jännittävä kirja, sellainen mikä johtaa harhaan. Huijausta koko kirja. En ole kuitenkaan varma pidinkö kirjasta, mutta se oli hyvin kirjoitettu. Näin voisi muuten sanoa monesta kirjasta. Huomattavaa: Joanne Harris on kirjoittanut "Pienen suklaapuodin".

Mari Hanes: Pepsicanough kaksi vuolasta virtaa 3-/5

- Kummallista miten tämäkin kirja on säilyttänyt hohtonsa sitten lapsuuteni (Pocahontasin tarina) mutta kuitenkin tämä on jotenkin "nopeampi" lukuinen. En tiedä.

Diana Wynne Jones: Liikkuva linna 5/5

- Pitääkö tätä edes perustella? Loistavat hahmot, juoni ja toteutus. Jos pitäisin top-listaa, tämä olisi sillä. :DDD

Diana Wynne Jones: Leijuva linna 5-/5

Miinusta siitä että Howlia ja Sophieta ei ollut niin paljon kuin edellisessä! Siis liian vähän! Muuten ihan hauska, Abdulla oli kanssa hyvä, ja kirjan loppu juuri niin Jonesmaista kuin olla ja voi. Jäi hyvä maku.

Ihana! Loppu rulas.

Päivi Luostarinen: Kipinöitä ja kapinoita 3-/5

- Nojaa. Ei kovinkaan kummallinen. Kertoi oikeastaan vain niiden kahden suhteesta. Olihan se söpöö sitten lopussa kun ne meni kihloihin. *Plääh*

Hilary McKay: Saffy ja Sienan enkeli 4½/5

- Jes! Ihana, just sellanen kirja kun kirjan pitää olla. Vaikka kertoikin lähinnä Saffysta, niin kyllä se perhe on aika upea. Suosikeiksi nousi Cadmium ja Rose. Naapurin Sarahkin oli kiva. Caddy oli symppis ajotunneillaan ja Michaelin kanssa ja opiskeluissaan.. OMG :DD

Hilary McKay: Indigon tähti 5-/5

- Jes! Lisää Miten voikaan olla näin ihanaa? Tom oli monella tapaa mielenkiintoinen hahmo. Alussa en pitänyt hänestä, mutta jossain siinä vaiheessa, kun Indigo ja Tom alkoivat kiipeillä paikkoihin aloin pitää hänestä. Rose oli suloinen tutustuessaan Tomiin :) Nyt on pakko tehdä lainaus:

"Ei se nyt niin kaukana ole. Välissä on vain siivu tuota."

"Mitä tuota?"

"Taivasta."

"Aika iso siivu."

Ja toinen:

"Tom. Minun pitää kertoa sinulle yksi kauhea juttu. Rose yritti korjata sinun kitarasi."

"Yrittikö?" kysyi Tom nousten kiireesti istumaan.

"Hän irrotti kaikki kielet ja ruuvasi viritinnupit irti."

Tom kätki kasvonsa käsiin ja parahti kohti taivasta.

"Hän laittoi halkeamaan pikaliimaa, ja sitten han vei kitaran kaupunkiin. Matkalla hän kaatui ja rikkoi sen pahasti."

"Että mitä?"

"Sitten hän säikähti ja hälytti isän Lontoosta."

"Minä luulin, ettei hän tule ikinä kotiin."

"Tulee hän, hätätilanteissa. Hän osti sinulle sen mustan kitaran."

"Ostiko hän minulle sen mustan kitaran????"

"Joo. Hellitä minun kurkustani."

HAHAHAHAHAHAAA!

Cecily von Ziegesar: Koska olen sen arvoinen 3/5

- Kun näitä luki ensimmäisiä kertoja, oli vähän sellanen olo, että ei oo totta. Nuoret veti kaikkia huumeita ja joivat kuten varmaan kaikkialla, mutta nämä olivat New Yorkin hienostoa. Nyt oli jo kumma kyllä tottunut siihen, vaikka välillä se järkyttää! En ole vieläkään ollut niin ahkera, että olisin selvittänyt kuka Gossip Girl on. Veikkailen aina välillä ketä tahansa, ja tämän lopussa oli mielenkiintoisia tapahtumia, jotka antavat epäilyksille uusia kohteita! Olisiko se Nate? :DD

Kuten koulussa kerroin muutamalle uteliaalle sielulle, tämä ei ehkä ole kehittävää kirjallisuutta, mutta se on kirjoitettu hyvin. Siis hyvin.

Meg Cabot: Bileprinsessa 3-/5

- Kun vertaa edelliseen, niin paljon kesympää. Oikeastaan liian kesyä siinä mielessä, että tähän tyyliin on jo tutustuttu niin paljon aikaisemmissa teoksissa: apua, apua, Mialla on ongelmia, kas vain Mialla on lisää ongelmia, mutta ei se mitään, kyllä Mia selvittää ongelmansa kirjan loppuun mennessä. Ei mitään uutta eikä yllättävää! Sääli. Kirjan parasta antia Palmikko.

William Shakespeare: Romeo ja Julia 4-/5

- Koulusta luettavaksi ja korkea aika lukea muutenkin. Parempi kuin muistin. Ja kyllä, osaan siteerata ulkomuistista (varsinkin Julian vuorosanoja).

*Voi minua --- Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää nimesi ja isäsi, tai vanno rakkautesi mulle ja Capulet en enää ole minä --- Mit onkaan nimi? Ruusun nimen saanut yht ihanasti toisin nimin tuoksuis* (älkää kysykö miksi parveke..)

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo 4½/5

- What goes around, comes around. Siteeraan myös itseäni ja totean että paranee vanhentuessaan. Vaikka alku kyllä tökki, pakko myöntää. Voi. Herra Darcy on ihana.

Kirjoja yhteensä vuoden neljänä viimeisenä kuukautena: 29

Keskim. Lukunopeus: 122 : 29 = 4,2 pv/kirja

 

 

KOKO VUOSI

Kirjoja yhteensä: 76

Keskimääräinen lukunopeus: 365 : 76 = 4,8 pv/ kirja