Jeah. Kyllä elämä on rankkaa, varsinkin työelämä. Huomenna tän viikon viimenen päivä, perjantaina ei töihin.

Ruokatunnit on parhaita, silloin saa hyvää ruokaa tuosta ihan naapurista. Kahvitauotkin on ihan jees, sillä en juo kahvia ja voi laiskotella luvan kanssa. Tänään ruokailussa sattu hassu juttu. Luin lehteä ja söin samaan aikaan, kun havahduin siihen että yksi "työkaveri" (miksi niitä nyt sitten sanoisi...) sanoi nimeni. Toinen jutteli minulle silmät kiiluen jostain ihme jutusta ja minä vain ynähtelin kuin olisin tajunnut. Hymyile niin ne luulee että ymmärsit.

Jotain mukavampaa. Huomenna pääsee mökille. Jee. Mökillä on aina ihana mökkitunnelma, siellä ainakin rentoutuu ja tuntuu kesältä, satoi tai paistoi. Ja saan lukea. Iihanaa. Nyt on kesken Celia Reesin (?) Merirosvoja!, mikä on aivan loistava kirja ainaski tähän mennessä. Tekis niin mieleni lukea sitä!